Sivut

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Kummat muksut

Lapset on kummia. Olen kohta parisen vuotta saanut lähempää tutustua näihin pieniin hemmoihin ja todennut vain, että montaa asiaa en ymmärrä. Esimerkiksi miksi lapsi ei sitten kirveelläkään syö ruokaa, joka on lautasella, mutta lattialta sama ruoka maistuu hienosti. Tai miksi aika isokin lapsi vetää hirmuiset kiukkuraivarit ennen ulos menoa, kirkuu eitä ja haraa vastaan, kun sitä tunkee ulos. Ja tunnin päästä sama lapsi laittaa vastaan, "EI en tule sisään". Pättäisi nyt hemmetti vie mitä se haluaa.

En myöskään tajua millä kuudennella aistilla ne herää aina, kun saat ruoan pöytään ja istut alas aikomuksenasi syödä rauhassa lämmintä ruokaa. Niin väärä ajatus! Samalla aistilla ne panttaa aina kakkaa kunnes olet juuri vaihtanut niiden vaipan. No ehkä puhtaaseen vaippaan on kiva kakata.

Silti on aika jees olla taas vuosi kotosalla ihmettelemässä näitä omia ihmeitä ja niiden ajatuksen juoksua. Ja on sitä ihmettelemistä omissakin tunteissa. Kun ne pienet itkee ja kiukuttelee kaupassa, olisin valmis antamaan ne sen neuvomaan tulevan mummun matkaan. Sitten taas kotona, kun se isompi pieni reippaana auttaa pyykin ripustamisessa ja pienempi pieni hymyilee rakastuneena vaipanvaihtotason viereen ripustetulle hymynaamalle olen pakahtua rakkaudesta. Nämä on ihania kummajaisia ja ne on mun :)

Tällasen paidan tein ja se on pullollaan kummia lapsia. Kaava on oma viritys. Etumuksen nappeihin lainasin ideaa uusimmasta Ottobrestä.




Onneksi meillä on Suomessa hieno laitos, joka selittää näiden kummajaisten toimintaa (on aika pitkä aasinsilta tässä). Nimittäin neuvola! Tuunasin siis tyttöjen neuvolakortteja. Näiden kankaat on Pikku Punahilkasta.

1 kommentti:

Hanna kirjoitti...

Ihana paita! Missä välissä ehdit ompelemaan???:)