Sivut

maanantai 28. marraskuuta 2011

Ready, steady, GO!!!

Täällä ollaan lähtökuopissa. Neiti jo peruuttelee kovasti ja eteenpäinkin mennään varmaan kohta. Itse taas olen lähtötilanteessa joulun suhteen. Ideoita olisi liiankin kanssa, mutta taitoa ja aikaa niiden toteutukseen sitten taas niin ja näin. Saapa nähdä miten kaikki tulee hankittua ja mitä onnistun väsäämään ja miten siitä selvitään.

Tein neidille tällaisen kilpa-asun tulevaa konttauskautta varten. Mielessä oli jo pitkään pyörinyt maatuskoita ja jo odotusaikana vaivasi korvamatona laulu Venäjänmaasta ja mummuista. Näin sitten unen vapaa-ajallaan rallia harrastavista maatuskoista ja siitä se sitten lähti.




Olimme muuten eilen reissunpäällä, kun neidin pieni serkkupoika sai nimen. Viitisen tuntia autossa ja juhlinta pelotti hieman puolivuotiaan vanhempia, mutta taas kerran turhaan. Neiti nukkui mennen tullen ja keskittyi juhlissa sukulaisten hurmaamiseen, hymyilyyn ja onnelliseen jokelteluun. Teekkarivanhempien sydäntä lämmittää huomata, että hei tyttö osaa juhlia. Totuuden nimessä pitänee kuitenkin todeta, että tyttö osaa myös örveltää: hame vain korviin, kieriskellään lattialla ja siemaillaan pullosta evästä pisin päivää.

Tänään sitten taas paluu arkeen ja ompeluun. Seuraavaksi jotain itselleni! Täällä on muuten otettu vihdoin myös lähtölaukaus talveen sillä TÄÄLLÄ SATAA LUNTA!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Yksi pieni neiti ryömi näin

Voi tätä lapsen kuvaamisen tuskaa. Neiti opettelee ryömimään ja heiluu ja sätkii niin, että kuvissa on usein vain matrix-henkisiä viivoja ja kun tuo päivänvalo ei nyt riitä mihinkään niin tuloksena on harmistunut kuvaaja. Saa nähdä mitä tuosta kuvaamisesta tulee, kun neiti alkaa oikein kunnolla liikkua.


Mallia koitettiin tälläkertaa saada pysymään paikoillaan Marimekon Karkuteillä matkalaukun kanssa. Ihastuin noihin laukkuihun kunnolla jo aiemmin ja viimeviikolla kävin hankkimassa meille sellaiset. Neidin kanssa tuli muutenkin vietettyä parisen viikkoa matkalaukkuelämää, kun mies oli työmatkalla jenkeissä. Minä pakkasin kassillisen kankaita, saumurit, ompelukoneet, kasan vaatteita ja lähes kaikenmuun omistamani tavaran autoon, nostin neidin keon päälle ja huristelin lastatun laivani kanssa neidin mummulaan pakoon yksinhuoltajan arkea.

Oli kyllä kiva olla omassa lapsuudenkodissa muutama viikko, mutta oli kyllä vielä kivempaa tulla takaisin kotiin ja toivottaa vielä miekkonenkin takaisin kotiin. Ompelumielessä tuo kotikotona hengailu oli varsin tuottoisaa. Sain siellä ollessani valmiiksi oheisen kasan. Osan olen noista jo blogannutkin, jotain on tulossa pian, mutta muutaman kohdalla odotellaan neidin kasvamista. Vaatteet kun näyttää kivemmilta päällä ja vielä osa on liian isoja.



Esitellään tällä kertaa ronsuilua. Ihastuin tuohon elefanttikankaaseen heti, kun näin sen. Tykkään tuosta kankaana kyllä vieläkin, mutta vaatteessa se näyttää mielestäni liikaa yöpukukankaalta. Muuten setti on ihan kiva eli voisi noilla kaavoilla ehkä tehdä vielä jotain muutakin. Ainakin nuo hupsis housut ovat vekkulit. Paidan kaava on siis Muksis ja housujen Hupsis Ottobrestä 1/2009. Norsukangas on Ikasyriltä, ruskea trikoo Eurokankaasta ja resorit paikallisesta kangaskaupasta.

Nyt, kun tuli avauduttua tuosta norsukankaasta, niin tämä pitää laittaa tänne. Eli tein siitä myös tuollaisen autopeiton neidille. Tästä tykkään kovasti. Toisella puolella tässä on Eurokankaasta hommattua microfleeceä ja toisella puolella tuo ronsukuosi. Koko on about 80x80 ja kovasti on ollut käytössä. Norsuapplikointikin onnistui hyvin. Jee, jee!


keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Leisandian rinsessa

Saanko esitellä hänen kuninkaallinen korkeutensa Leisandian rinsessa. Pikku prinsessainen asustelee taikatornissa ja leikkii tietysti jonglööraavan pingviinin kanssa. Oikeasti pitänee myöntää, että neidillä on prinsessan ominaisuuksia toistaiseksi ihan tasan yhtä paljon kuin keskiverto pingviinillä kykyä jonglöörata.

Neiti komentaa lelujaan, vanhempiaan ja ihan ketä vaan joka sattuu paikalla olemaan varsin kovaäänisesti, hakkaa äijämäisesti käsiään pöytään, jos ei sana kuulu ja katsoo vielä vihaisesti päälle, jos eivät palvelijat eli me muut vieläkään liikahda :)

Aurinkoinen tapaus tämä meidän prinsessamme kyllä on, hymy on tytöllä herkässä ja oma huumorintaju alkaa pilkistellä esiin. Aina välillä omat jutut alkavat naurattaa ja näyttää, kuin vauvalla pettäisi pokka. Se nauru vain pulppuaa esiin. Mies sanoi, että nauru muistuttaa angry birdsin possuja ja kyllä siinä vähän taitaa perää olla.

Prinsessalla pitää tietysti olla prinsessamekko ja niinpä neiti sai tämän vaaleanpunaisen unelman.



Kaava on 6/2007 Ottobrestä, mekon kankaat paikallisesta kangasputiikista, applikoinnissa käytetyt velourit kestovaippakauppa.comista ja napit rinsessan mummun laatikoista.

Tein mekon alle tuollaisen bodyn (sillä surullisella omalla kaavalla). Applikoin bodyyn vielä mekon valkosametista tuon sydämen koristeeksi. Bodysta tuli itseasiassa tosi kiva ja sitä on käytetty paljon ihan itekseen.



Täällä on innostuttu paitsi ompelusta myös valokuvien käsittelystä ja kuten ompelu on se käsittelykin vasta harjoitteluvaiheessa. Nämä kuvat siis tulosta fotarilla kikkailusta ja lisää on varmaan luvassa ;)

lauantai 12. marraskuuta 2011

Liian iso pala?

Moni on Leisandiassa tainnut haukata liian ison palan. Neiti koittaa koko ajan tunkea suuhunsa mitä isompia juttuja esim noita pehmoja. Itselleni taas melkoinen haukku oli kaavojen piirtely itse. Tuo paita on siis tehty omalla kaavalla ja kaulus on sen mukainen. Tuota tehdessä opittiin samalla asia jos toinenkin resoreista ja ne ovat kyllä nyt jo parempia. Applikointi oli kuitenkin niin kiva, että piti laittaa se tännekin.

Noista housuista tykkään kovasti. Ne on tehty yhdellä vanhan Suuren Käsityön kaavalla ja kangas on Eurokankaan trikoolaarista. Tuo kangas sopii housuihin hyvin. Se on ihanan pehmoista ja kivan väristä.





Jätetään joksikin aikaa kaavojen piirtely ammattilaisille ja tehdään juttuja valmiilla kaavoilla. 

torstai 10. marraskuuta 2011

Heikunkeikun vai sittenkin vinksinvonksin?

Oma lapsi tuo esille omat lapsuuden traumat. Itsellä lienee ollut aika kova lapsuus, kun yksi isoista traumoista on naapurin tytön kääntöhuppari, josta olin niin kateellinen, että vieläkin harmittaa. Päätin, että minun lapselleni ei saa vastaavaa kääntöhupparikateustraumaa tulla, joten tein sellaisen.


Olen lopputulokseen melkoisen tyytyväinen, jotain pientä viilattavaa jäi, mutta hyvä tuli ja pähkäilyn jälkeen kaikki saumatkin jäivät piiloon. 





Kankaat ovat Kestovaippakauppa.com:sta, raidallinen on ihanan pehmeää bambua ja kuviollinen ihan single trikoota.
Kaavana käytin Ottobren 4/2009 lehden lakritsi-hupparia kokona 74 cm.


torstai 3. marraskuuta 2011

Kaikki pitää tehdä täysillä!

Siltä se ainakin vaikuttaa. Tämä käsityöinnostus taisi nyt lähteä siis viimeistää lapasesta, kun päätin aloittaa bloggaamisenkin aiheesta. Ajatus siis olisi laitella ylös mitä kaikkea sitä onkaan saatu aikaan. Tulis sitten muistettua mitä olen tehny ja saa näppärästi ylös mistä kankaat ja kaavat ovat olleet jne.

Käsitöitä on syntynyt paljon viime vuosina, mutta tuo ompelu on uusi juttu. Ajattelin aina, että omat taidot riittävät vain suorien verhojen tekoon, mutta koska kaikkea pitää kokeilla verestin vanhoja muistoja ja aloin piirrellä kaavoja ja hei se eka body oli puettavissa vaaville. Vielä tuloksessa on enemmän intoa, yritystä ja tekemisen riemua kuin taitoa, mutta eiköhän se tästä.

Saa nähä miten jaksan päivitellä tätä, mutta tästä se lähtee :) Surruttelun ääntä tässä talossa on vielä ainakin paljon luvassa.